Viihde

Luonto: Kallioimarre on kallioiden kaunistus ja vanha lääkekasvi

Kallioimarre viihtyy hyvin monenlaisissa ympäristöissä, kunhan vain tarjolla on kiviä tai kallioita kasvualustaksi.

Karuimmilla kalliopahdoilla ja hyllyillä se saattaa olla ainut kasvi sammalien ja jäkälien lisäksi. Toisinaan kallioimarteen kasvustot ovat tuuheita ja samalla kivellä saattaa olla kymmeniäkin yksilöitä.

Kallioimarretta löytyy lähes koko Suomesta sopivilta biotoopeilta, eikä se ole kovinkaan harvinainen. Tosin tasaisella Pohjanmaan rannikkoseudulla se on harvalukuisempi kuin sisämaassa.

Menneinä aikoina kallioimarre on ollut hyvin tärkeä hyötykasvi, jonka käyttö on tosin nykyisin vähäistä. Ei tarvitse mennä kovinkaan paljon ajassa taaksepäin kun kallioimarretta käytettiin lääkkeenä moniin vaivoihin.

Kivikkoalvejuuren tavoin kallioimarre oli reseptilääke. Molempien käyttöön liittyy runsaasti sivuvaikutuksia, joten uudet lääkkeet ovat korvanneet ne. Myös monet vaivat, joihin yrttejä on käytetty aikoinaan, ovat lähes hävinneet nykyisin, kuten lapamadot.

Nykyisin kallioimarretta käytetään vielä muun muassa saippuoissa ja hajuvesissä.

Kallioimarteesta on tavallisesti käytetty vain sen juuret, joista on valmistettu uutetta.

Ilman kunnon tietämystä luonnon kasveja ja sieniä ei tule kerätä ja nauttia.

Luonnonsaniaisia on käytetty myös jossain määrin koristekasveina kukkapenkeissä. Myös kallioimarre sopii hyvin koristekäyttöön, sillä se menestyy myös varjoisissa paikoissa.

Mieluiten se kuitenkin valitsee kasvupaikaksi avoimet ja kallioiset metsät. Tosin puun lähelle se ei hakeudu tavallisesti kasvamaan. Myöskään tuntureiden paljakoilta kallioimarretta ei juuri löydä.

Nykyisin on jalostettu puutarhoihin omia saniaislajikkeita, joten niitä ei tarvitse hakea metsistä.

Monien kasvien keräily on tuhonnut uhanalaisien kasvien kasvupaikkoja. Osa saniaisista onkin myös nykyisin rauhoitettu, kuten muun muassa tuoksualvejuuri.

Jarmo Vacklin