Paikallisuutiset

Suotuperän Kainuunkallioilta löytyy merkkejä vuosisatojen takaa – Kallioiden vieressä lapsuutensa viettänyt Eino Santala kertoi seudun historiasta

Suotuperällä aivan lähellä Nivalan rajaa sijaitsee lähes tuntemattomat Kainuunkalliot, joissa on merkintöjä vuosisatojen takaa. Aivan Kainuunkallioiden läheisyydessä syntynyt ja lapsuutensa viettänytEino Santala osasi avata seudun historiaa hieman tarkemmin.

– Vanhempani muuttivat vuonna 1946 Kalajoelta taloon nimeltä Vanha-Kainuu, jossa asui ennen vanha Regina Törmälehto. Itse synnyin vuonna -49 puolen kilometrin päähän Kainuunkallioista.

Kirjoittaessa Googlen hakukenttään kyseisten kallioiden nimen, tulee vastaan enemmän tietoa kuin osaisi edes olettaa. Käykin ilmi, että paikan päällä sijaitsee geokätkö, joka on tullut vuosien aikana hyvinkin monelle harrastajalle tutuksi.

Eino kertoo, että kallioista löydetyt merkit olisivat peräisin 1760-luvulta, jolloin Pyhäjoki ja Kalajoki muuttuivat omiksi pitäjiksi.

– Kainuunkallion päällä oli yksi rajapyykki. Kivestä löytyy kruunun kuva ja pyöreä merkki, jonka keskelle on hakattu linjan mutka, Eino kertoo.

– Se on myös vanha Nivalan ja Haapaveden rajalinja, jota monet ovat sanoneet kruununlinjaksi. Kyseessä olevat merkit ovat Ruotsin kruunun merkkejä ja rajapyykeistä löytyy myös numeroita, hän lisää. Paikan päällä käydessä kivestä voikin löytää siihen hakatun vuosimerkinnän 1760.

Kainuunkallioilla on lisäksi toinen nimitys: Sonninputous. Tämän nimen takana olevaa historiaa Eino ei kuitenkaan täysin tarkkaan tiedä.

– Kalliolla on noin 3–4 metrin mittainen jyrkänne. Aikoinaan sonneja on ollut alueella laiduntamassa ja on paljon mahdollista, että yksi olisi pudonnut jyrkänteeltä alas.

Eino kertoo, että heidänkin lehmät ovat laiduntaneet -50–luvulla Kainuunkallion läheisyydessä.

– Mekin systerin kanssa joskus paimennettiin metsälaitumella lehmiä. Silloin ei ollut niinkään aitoja, joten lehmät pääsivät myös kallioille.

Einon mielestä Kainuunkalliot lukeutuvat pieneksi, mutta hyväksi retkipaikaksi. Paras ajankohta paikan päällä vierailemiseen on kesäkuiva, syksy tai talvisin vaikka hiihtäen.

– Kallion päältä näkyy mukavasti kokkoneva, sillä metsää on hakattu. Jos haluaa metsäretkellä käydä, niin tämä on pikkusen erikoisempi kohde.

– Ennen muun muassa sarjankylän lapset kävivät laskemassa kalliolla mäkeäkin.

Kallioille voi kulkea myös niin kävellen, pyöräillen kuin maastoautoa käyttäen. Eino muistuttaa, että tälläkin alueella jokamiehenoikeudet ovat voimassa.

– Normaalilla autolla ei kuitenkaan kannata mennä, koska kunnon tietä ei ole. Olemassa olevaa metsätietä olen hieman itse parannellut ja naapurit myös.

– Maastotie lähtee Uusi-Kainuu talon vastapäätä. Sitä kun kulkee tarkalleen noin 1,5 kilometriä eteenpäin, nousee Kainuunkalliot vasemmalle, Eino ohjeistaa.

– Sinne on helppo löytää. Niitä ei voi olla näkemättä, hän lupaa.

Aikoinaan kallion päällä on ollut myös näkötorni, tarkemmin kolmiomittaustorni, jonka avulla on kartoitettu ja mitattu maata. Vuosien saatossa torni on kuitenkin päässyt kaatumaan.

– Torni kaatui sonninputoukseen ja jotkut sitten purkivat sen pois. Tornin raudat ovat silti vielä näkyvillä.

– Tulihan siellä poikana kiipeiltyä. Muistan myös, että siellä oli lentomerkki ja kerran kaukaa kokkonevalta katsottiin, kun joku mies oli kiinnittämässä kolmiota torniin.

Vaikka alue lukeutuu vahvasti Pohjois-Pohjanmaahan, on silti kalliot sekä pari lähellä sijaitsevaa asutustaloa nimetty Kainuun mukaan. Mistä tämä mahtaa johtua?

– Olen historiasta lukenut niin sanotuista kainuulaisista. Kainuu-paikkoja löytyy pohjanlahden rannikolta, missä asukkaita on ennen vanhaan nimetty kainuulaisiksi. Haapavedeltäkin löytyy niin Kainuunneva kuin Kainuunkalliot, mutta sitä en osaa tarkalleen sanoa, onko nimi tullut tästä syystä.

Tällä hetkellä Eino asuu Padasjoella, mutta kertoo vierailevansa kotiseudullaan noin kymmenisen kertaa vuodessa.

– Omistan pieniä metsäpalstoja ja joskus olen rakentanut haapahirrestä vaatimattoman metsästyskämpän kallion lähelle. Kipaisen kyllä joka kerta käymään kalliolla.