Paikallisuutiset

Ruttopuistossa ei ikävöidä Mieluskylää – Atte Erkkilän mielenlaatu passaa paremmin helsinkiläisen baaritiskin taakse

– Viski? Olut? Tee? Kahvi?

On torstai eikä kello vielä edes yhtä iltapäivällä. Kysyjä on ravintolayrittäjäAtte Erkkilä ja paikka olutravintola Pikkulintu.

– No ehkä nyt tähän aikaan kahvi.

Saattaa olla, että tulin kieltäytyneeksi jostain todella hyvästä. Pubin hyllyssä on nimittäin pulloissa 300 erilaista skotlantilaista mallasviskiä ja hanassa yli pariakymmentä olutlaatua.

Haapavesi-lehden toimittaja istuu juuri tässä pubissa, koska Atte on Mieluskylän poikia, muistikuvissani sanavalmis ja sosiaalinen, pitkätukkainen yläkoululainen reilun parinkymmenen vuoden takaa. Nyt Atte pyörittää Helsingissä kahta oluisiin ja viskeihin erikoistunutta Olutravintola Pikkulintua. Toinen sijaitsee Puotilassa Itä-Helsingissä, tämän toisen Atte perusti pari kuukautta sitten Ruttopuiston likelle Lönnrotinkadulle, kivenheiton päähän Stockmannilta.

– Olen vähän suuruudenhullu ja haluan kokeilla, pärjääkö keskustan alueella tällainen yksityinen toimija. Löytyi tila, joka on semi-järkevissä hinnoissa.

Miten Atte on päätynyt pubinpitäjäksi isolle kirkolle?

Atte lähti heti peruskoulun päätyttyä 16-vuotiaana, vuonna 2004 Jyväskylään opiskelemaan kokiksi.

– Priimus oli silloin Suomen toiseksi paras ravintolakoulu, Atte perustelee.

Mutta oli toinenkin syy.

– Jos olisin ollut vielä pari vuotta Haapavedellä, olisi polla hajonnut. Haapavesi ei toiminut ollenkaan. Se ei ollut mun paikka. Jääminen ei ollut vaihtoehto.

Pitkätukkaisella, mielenlaadultaan vähän erilaisella, suorasuisella nuorellamiehellä ei kuulemma ollut Haapaveden öisissä grillijonoissa erityisen kivaa. Poliittinen ilmapiirikin, Keskustapuolue ja kaikki siihen liittyvä risoi. Ja nyt Atte kertoo pieni pilke silmäkulmassa pöyristyksestään, kun entisten korpikommunistien lapsenlapset äänestävät Perussuomalaisia.

– Mutta jos oot yhden kirjan lukenut, ja se on traktorin käyttöohje, niin ei siinä hirveästi ole pohjaa ajatteluun, Atte provosoituu ja tulee sitten vähän katumapäälle.

– Tästä tulee kauhea haastattelu. Tämän jälkeen ei ainakaan uskalla lähteä grillijonoon!

Atte käy pari kertaa vuodessa Mieluskylällä vanhempiensa Eijan ja Auliksen luona ja pitää yhteyttä veljen perheeseen. Kouluaikojen kaverit ovat lähteet maailmalle.

Kotiseuturakkauden sijaa Atte sanoo tuntevansa kotiseutuvihaa. Hän on niin kärttyinen Haapavettä kohtaan, että moni on ihmetellyt, eikö olisi jo aika leppyä.

– Jo välimatkat Mieluskylältä Oulaisiin ja Haapavedelle olivat musertavia. Joka paikkaan oli pitkä matka, koko ajan vastatuuli ja talvi! Kun menit kouluun oli ylämäki ja kun tulit, oli ylämäki! Onneksi nyt on 700 kilometriä välissä.

Atelta irtoaa suoraa kommenttia. Se liittyy myös ammattiin. Atte sanoo, että Pikkulinnun kyyppareitten ammatillisen osaamisen ydintä on papattaminen, jutun heittäminen ja maailman menon ihmetteleminen asiakkaitten kanssa.

– Me olemme vähän erilaisia suomalaisia tarjoilijoita, tehdään hyvää palvelukulttuuria.

Aten mielestä suomalainen tarjoilija- tai muukaan myyntikoulutus ei ole ajan tasalla. Asiakkaalta pitää heti ovella ottaa ohjat pois niin, että tämän hyvillä mielin jättää kassaan 50 euroa. Sitten voi löysätä ohjia.

– Se on se mitä kyyppari tekee.

Tätä ammattiosaamisen kivijalkaa Atte alkoi rakentaa nuorena miehenä Jyväskylässä. Ei tosin siinä kuuluisassa ravintolakoulu Priimuksessa.

– 18-vuotiaana olin tajunnut, että kokin työ on raskasta, kuumaa ja likaista eikä kukaan arvosta sitä. Päädyin silloiseen kantaravintolaani Vakiopaineeseen töihin.

Atte muistelee kaiholla Jyväskylän Kauppakadulla sijaitsevaa kapakkaa ihastuttavana yhdistelmänä teatteria, musiikkia ja ravintolaa.

– Se on ainoa ravintola maailmassa, jossa voit joka päivä tehdä vallankumouksen, kun vain jaksat istua riittävän pitkään! Sieltä on aika pitkälle lähtöisin mun tarjoiluestetiikka, papattamisen taito.

Toisessa työpaikassa, Jyväshovin Hovipubissa työkavereina oli vanhan liiton baarimikkoja, joilta Atte oppi valtavasti ihmisten kanssa olemisesta.

Helsinkiin Atte muutti kymmenisen vuotta sitten. Pari vuotta hän kiersi ekstraajana kaupungin kapakoita ja vuonna 2012 työpaikaksi vakiintui Pikkulintu. Markku Ristevirran vuonna 2000 perustama pubi on palkittu muun muassa Stadin parhaana olutkapakkana ja parhaana suomalaisena olutravintolana.

Pari vuotta sitten Atte päätyi yrittäjäksi Pikkulintuun. Markku on edelleen taustatukena ja pyörittää maahantuonti- ja jakeluyritys Juomatalo Pikkulintua.

Pikkulinnun vahvuus on erikoistuminen.

– Meiltä ei saa sangriakannuja. Gini-tonic on jännin koktaili, minkä teemme tiskillä. Jos ei meistä tykkää, kaupungista löytyy muitakin kapakoita.

Portsaria ei Pikkulintujen ovella seiso.

– Täällä on niin paljon tarjontaa, että jos joku haluaa juoda itsensä vesinokkaeläimeksi, sen ei tarvitse tapahtua meillä. Keskioluen hinta on paras portsari.

Haapavetistä baarirymyämistä Atella ei ole ikävä.