Paikallisuutiset

Omat kokemukset johdattivat Sirpa Salmivaaran sosiaalialalle – Johtava sosiaalityöntekijä haastaa haapavetisiä miettimään, kuinka murrosikäisiin tyttöihin kohdistuvia paineita voitaisi helpottaa

Sirpa Salmivaara aloitti maaliskuulla työt sosiaali- ja terveyspiiri Helmen uutena johtavana sosiaalityöntekijänä. Tehtävää pitkään hoitanut Airi Juntunen on jäämässä virasta eläkkeelle.

Salmivaaralla on sosiaalityöstä 30 vuoden kokemus etupäässä Oulun seudulta, viimeksi Oulunkaaresta lastensuojelutyöstä.

– Olen tehnyt töitä isoissakin kaupungeissa, mutta enemmän tykkään pienistä, ihmisen kokoisista toimintaympäristöistä. Pidän perustyön kannalta arvokkaana sitä, että verkostot ovat lähellä ja työntekijät tuntevat toisensa tehtävät ja tunnistavat ehkä asiakkaatkin.

– Isojen organisaatioiden ongelmana on se, että väki toimintaympäristössä vaihtuu koko ajan. Se haastaa työntekijää omien asiakkaiden kanssa. On todettukin, että pitää olla aika hyvinvoiva saadakseen palvelua isosta organisaatiosta.

Haapaveden sosiaalitoimen etuna Salmivaara pitää pitkäaikaisia, sitoutuneita työntekijöitä.

– Täällä ihmisillä on pitkiä työsuhteita, ja se näkyy mahtavalla tavalla. Työyhteisössä on tosi mukava henki. Vaikka töitä tehdään vaikeidenkin asioiden kanssa, ei sitä tarvitse tehdä otsa rypyssä.

– Olen itse joukkuepelaaja, ja ajattelen, että onnistumiset perustuvat siihen, että porukalla on halua, kiinnostusta ja rohkeutta pelata yhdessä. Ei riitä, että yksi on aivan loistava yliveto. Porukassa tekemällä jaksetaankin paremmin. Kenenkään ei tarvitse osata yksin kaikkea.

Työvoimapulasta kärsitään silti Haapavedelläkin niin kuin sosiaalialalla ympäri maan.

– Meillä oli juuri sosiaalityöntekijän virka auki, mutta yhtään ainoaa hakijaa ei ollut, ei edes epäpätevää. Haapavedessä vika ei ole, vaan sama ongelma on myös kasvukeskuksissa.

– Minua tämä ihmetyttää siinä mielessä, että sosiaalityöntekijän ammatti on hyvä ja monipuolinen. Työ on itsenäistä, ja väittäisin, että palkkakehityskin alalla on ollut ihan hyvä.

Uudelta hallitukselta Salmivaara toivoo toimia, joilla työvoimapulaa saataisi helpotettua, ja kaikissa kunnissa ihmiset voisivat saada ammattitaitoisten sosiaalityöntekijöiden palvelua.

Salmivaara itse päätyi sosiaalialalle kutsumuksesta. Lukion jälkeen hän opiskeli ensin kulttuuri- ja raittiussihteeriksi ja sai heti vakituisen viran, johon olisi voinut jäädä vaikka eläkeikään saakka.

– Ajattelin kuitenkin, että ei tässä voi olla kaikki. Lapin yliopistossa oli alkanut sosiaalityön koulutus, johon hain opiskelemaan.

Kiinnostuksen alaan Salmivaara tuumii kumpuavan omista lähtökohdista.

– Olen aika vaatimattoman perheen kasvatti ja nähnyt lähiympäristössä monenlaisia asioita. Kaikki ei mene aina aivan kuin strömsössä, eikä se aina ole edes itsestä kiinni.

Salmivaara näkee sosiaalityön muutostyönä. – Etsitään yhdessä keinoja, mitä tilanteen muuttamiseksi voisi tehdä. Siinäkin mielessä ihmettelen alan työntekijävajetta, että tässä voi koko ajan nähdä, miten porukka tuottaa muutosta. Työ on myös aika luovaa. Valmiita ratkaisuja ihmisten elämään ei ole, vaan tässä on pakko ajatella luovasti.

Haapavedelle Salmivaara hakeutui, koska halusi esimiestehtäviin. Niistäkin hänellä on aiempaa kokemusta, viimeksi Puolangalta.

Salmivaaran työnkuvaan Helmessä kuuluvat lähiesimiehen tehtävät, hallintoa, suunnittelua ja kehittämistä, mutta myös perustyötä lastensuojelussa ja aikuispuolella.

– Onneksi pääsen tekemään töitä myös rivissä. Minulle olisi vaikeaa olla vain työpöydän takana.

Haapaveden lisäksi hän vastaa sosiaalipalveluista myös Pyhännällä. – Meille on kunnia-asia huolehtia tasalaatuiset palvelut myös Pyhännälle. Siellä on tehty asioita vähän eri tavalla kuin Haapavedellä ja teettää alkuun hieman työtä löytää yhteinen juttu, mutta tahtotila on hyvä.

Myös työmenetelmiä sosiaalipuolella kehitetään koko ajan. Haapavesi on mukana systemaattisen lastensuojelutyön pilotoinnissa. Mallin ajatuksena on se, että lapsi nähdään osana erilaisia systeemejä, kuten perhettä, kasvuympäristöä ja sisarusparvea.

– Alan helmasyntinä on vähän ollut se, että töitä on tehty vanhempien kanssa, ja vanhemmat ovat kertoneet, miten asiat perheessä ovat. Nyt pyritään siihen, että ratkaisuja etsitään oikeasti yhdessä koko perheen kanssa, eikä niin, että vanhemmat yksin käyvät toimistolla puhumassa.

Haapavedellä Salmivaara on havainnut murrosikäisten tyttöjen olevan ryhmä, joka nousee lastensuojelutyössä esiin poikkeuksellisen paljon.

– Murrosikäisillä tytöillä on tässä ajassa paljon erilaisia paineita lähtien ulkonäköpaineista ja siitä, että vanhempien kanssa ei ehkä jaeta samanlaisia arvoja. Lähipiirillä ja muulla yhteisöllä voi olla hyvin ristikkäisiä odotuksia. Jotain sellaista tässä ajassa nyt tapahtuu, että se heijastuu erityisesti yläasteikäisiin tyttöihin. Haastaisin muutkin miettimään, mitä tälle asialle voisi tehdä.

Hienona asiana Haapavedellä Salmivaara näkee sen, että sivukylät ovat pysyneet vireinä ja kyläkoulujakin on vielä olemassa.

– Pienissä kylissä on sellaista kannattelevaa yhteisöllisyyttä, jota ei rahalla saa.

Lasten ja perheiden hyvinvointiin liittyen Salmivaaralla on tavallisille haapavetisille ja pyhäntäläisille aikuisille toive.

– Meillä on kova pula tukiperheistä ja -henkilöistä. Jos jollakin olisi mahdollisuus avata kotinsa ovet ja sitoutua antamaan lapselle aikaa vaikka viikonloppu kerran kuussa tai yksi ilta viikossa, se olisi tosi arvokasta. Tukihenkilöitä kaivattaisiin myös aikuisille. Monia perheitä auttaisi tosi paljon, jos arjessa olisi joku rinnallakulkija, jonka kanssa voisi jakaa asioita.