lauantai 22.2.2020 | 17:37
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Aappo Luomajoki oli Suomen hiihdon ladunaukaisija – Seppo Viirretin artikkeli haapavetisestä hiihtokuninkaasta, jonka kuolemasta tuli kuluneeksi sata vuotta

Haapavesi-lehti
Ke 21.8.2019 klo 00:15

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kuin ukko Luomajärvi suksiaan,

niin lemmitty lie naista harvoin vaan.

Kuin unessa hän kesät hoippueli

ja syksyn ensi lunta odotteli.

Ens suksikeli teki ihmehen:

se nuoreksi sai ukon jällehen.

Kuin taikomalla kohta voimaa karttui

kun sompasauvaan

vanha koura tarttui.

Kun toiset toukomaita ihasteli

ol ukon ihanteena – oiva keli.

Syys oli hälle, mitä kevät muille.

(V.A.Koskenniemi)

Lunta tuprutteli hiljalleen ja se peitti vähitellen hiihtolatuja, joita oli syntynyt Erkinharjun asutusten ympärille. Pirtissä jäntevä lyhyehkö vanha mies istuu hiljaa keinahtelevassa kiikkustuolissa. Keinuttelijan silmät painuvat kiinni ja hän näyttää nukahtavan. Kohta hymyn häivähdys näkyy hänen kasvoillaan, kun vanhat muistot palaavat mieleen.

Hän seisoo Ritolan Jussin ja 71 muun miehen kanssa ensimmäisten Oulun hiihtojen lähtörivissä ja odottaa lähtölupaa. – Olkaa valmiina! – yks, kaks, kolme!

Silloin joukko säntäsi matkaan kukin parastaan koittaen. Vähän Aapon mieltä panoi palkintotuomareiden kysymys: ”Aikooko vanha mieskin hiihtää koko matkan?”

Tulipa tempaistua lakki päästä ja vastattua: ”Ei mies ole vanha, vaan lakki!”

Aluksi johti 17-vuotias Ritola, hän palasi ensimmäiseltä ja toiselta lenkiltä johdossa. Aappo Luomajoki 44 vuotta ja no:lla 44 hiihtävä seuraili perässä. Viimeisellä lenkillä kokemus voittaa nuoruuden ja maaliin saapuu ensimmäisenä Aappo Luomajoki Haapavedeltä. Hän pystyy vielä alittamaan vaaditun kolmen tunnin aikarajan, tosin vain 10 sekunnilla, mutta kuitenkin.

Seuraavan vuoden kilpailu vähän harmitti Aappoa. Osanottajia oli 238 ja ne jaettiin neljään riviin. Aappo joutui Ritolan kanssa ensi riviin ja avaamaan latua lumituiskussa. Kaksi kierrosta hiihtivät Ritola ja Luomajoki yhdessä, mutta viimeisellä lenkillä Aappo jätti Ritolan ja tuli ensimmäisenä maaliin.

Neljännessä rivissä hiihti Iisalmen Kalle Eskelinen kolme minuutti Luomajokea paremmin. Tämä sieppasi jonkin verran Luomajokea, joka sanoi: ”Jos olisi oltu Eskelisen kanssa samassa roikassa, olisi nähty kuka sen ”kentän pitää”, mutta nyt en tiennyt pitää varaani”. Tämä on kyllä totta, sillä maaliin saavuttuaan Luomajoki ei ollut lainkaan väsynyt, vaan suoritti suksillaan erilaisia käännöksiä ja liikkeitä kuin balettimestari ja Eskelinen oli aika uupunut.

Hymyn kare käy vanhuksen kasvoilla, kun kolmannen Oulun hiihdon muistikuvat liukuvat silmien ohi. Nyt olivat kaikki yhdessä rivissä ja lähtömerkki annettiin ampumalla. Aluksi johti jälleen Ritola, Räihä kannoillaan Luomajoen seuratessa heitä. Aappo tiuhensi tahtia ja siirtyi keulaan kun viimeinen kymppi alkoi, mutta johdossa ollut parivaljakko seurasi yhä. Jussi Kirjavainen kuvaa kilpailun viime vaiheita Suomalaiset suurhiihtäjät teoksessaan näin: ”Silloin ukko paiskautui etukumaraan, hänen puseronsa liepeet heilahtivat tuulessa, hän vilkaisi taakseen ja monen sylen nykäyksin hänen suksensa loittonivat Ritolasta. Ja yhä tulisemmin hän työnteli, kun näki vainoojiensa kalpenevan ja heidän tahtinsa särkyvän.”

Edellisen vuoden voittaja Kalle Eskelinen jäi yli 7 minuuttia ja olivasta kahdeksas, joten heidän eronsa oli selvä. Luomajoki tuntui olevan yleisön suosikki ja hänen valokuviaan myytiin jo kilpailun aikana. Myöhemmin niitä sai ostaakirjakaupasta. Voittoaika 2.13.32 oli paras 30 km:n tulos siihen mennessä ja yleisöstä suuri osa piiritti voittajaa. Aappo tuumaili: ”Näitä kilpailuja olisi pitänyt olla kymmenen vuotta varhemmin, kun minä olin vielä parhaillani. Eivät ole enään sääret yhtä notkeat kuin nuorempana. Olen pilannut itseni, kun mökissäni olen pitänyt hevosen virkaa ja talvikaudet vetänyt halkoja.”

Harmin häivähdys näkyi Aapon kasvoilla, kun muistot vuodesta 1892 tulivat mieleen. Luomajoki ja Ritola oli valittu Suomen edustajiksi Tukholmaan. Aappo tuli Ritolaan lähtöä varten, mutta sairastui eikä pystynyt matkalle. Hänen tilalle lähti pikaisesti edellisen vuoden Oulun hiihtojen kakkonen Juho Räihä Iistä. Parannuttuaan Luomajoki kävi Helsingissä näyttäytymässä ja voitti Heikki Kuusiniemeä lähes 15 minuuttia 28 kilometrin matkalla.

Miten olisi Aappo Tukholman vilinässä selvinnyt, kun Helsingissäkin tarvitsi oppaakseen sukulaisnaisen, vaikka kotona kulki päiväkaudet saloilla maamerkkien mukaan. Saman vuoden Oulun hiihdoissa nuorten rynnistys vain koveni. Aappo aukoi latua vielä viimeisen kympin alkukilometreillä, mutta lopulta oli jäätävä neljänneksi 45 sekuntia voittajan Juho Aitamurron perässä. Oulussa osattiin antaa arvoa Luomajoen suoritukselle. He lähettivät Aapon kuvan yhdessä Ritolan ja Räihän kuvien kanssa pariisilaiselle lehdelle, joka julkaisi ne etusivullaan, kertoen samalla suksien sotilaallisesta merkityksestä Pohjoimaissa.

Sitten tuli huonoja lintuvuosia ja harjoitusta ei saanut riittävästi. Luomajoki täytti 50 vuotta 1895, silloin hän kamppaili vielä voitosta noin kilometri ennen maalia Edvard Kääriän kanssa, mutta nuoruus vei voiton 50 metrin erolla. Vielä seuraavana vuonna Aappo oli mukana sijoittuen yhdeksänneksi parhaalla ajallaan 2.03.53,5. Voittajasta Iin Kalle Jussilasta hän jäi vain hieman yli viisi minuuttia. Ensi kerran hiihdettiin matka alle kahden tunnin.

Vielä yksi muistikuva liukuu silmien ohi kiikutellessaan. Joukko ylijokelaisia lähti hiihtäen Haapavedeltä kotiinpäin kelkoissaan 50 kg:n jauhosäkit. Kun penikulma oli hiihdetty ja nuorempien vauhti näyttää hiipuvan, tokaisee Aappo: ”Pitää tästä joutua kylpemään!” ja kelkka säkkeineen häipyy ukon perässä hämärään. Hiljalleen vanhus hymyn kare huulillaan vaipuu tyytyväisen oloiseen uneen.

Aappo Luomajoki syntyi 18.1.1845 Haapavedellä Leppojanperällä, Leppiojan talossa. Sieltä perhe muutti Savikosken taloon Ojakylälle ja myöhemmin, Aapon ollessa vielä lapsi, Sydänmaan kylälle Kärsämäelle. Sittemmin Aappo on palannut Haapavedelle ja asunut tiettävästi ainakin Ojakylän Hatuperällä ja ollut renkinä Tähtelässä.

Jossakin vaiheessa Aappo on asettunut Kärsämäen puolelle Erkinharjuun. Talo on sijainnut kivenheiton päässä Haapaveden rajasta. Aappo on kuollut 10.8.1919, ja hänet on haudattu Kärsämäelle.

Aappo oli perheen seitsemästä lapsesta toiseksi vanhin. Vanhin oli Jussi, kuuluisa ”Hätämaan tietäjä”, jolla asiakkaita riitti laajoilta alueilta. Väitettiin myös, että hätämaalainen oli noitunut veljensä sukset tai tehnyt sellaisen taikavoiteen, ettei tarvinnut kuin mäystimissä seisoa. Aapon hiihtokunto oli perua metsästysmatkoista, joilla hän päivänkin hiihteli metsoparven perässä. Illalla olivat linnut jo niin väsyneitä, että saalista oli helppo ampua.

Luomajoki oli myös kova työmies, sillä hän sai huomattavasti suurempaa päiväpalkkaa kuin muut työmiehet. Heinäpoudalla hän teki ladollisen heiniä päivässä. Halkoja hän myös hakkasi enemmän kuin muut päivässä. Pojalleen Antille hän kerran kertoi: ”Nuorena en yhdessä päivässä päässyt väsyksiin millään vauhdïlla”.

Lapsiaan Luomajoki ei kilpailuihin tyrkyttänyt ja Anttiakin hän kielteli Ouluun menemästä. Antti halusi kuitenkin kokeilla isän jalanjälkiä ja kävi kolmesti Oulussa. Ensimmäisellä kerralla 1903 hän oli kymmenes. Paras sijoitus tuli 20-vuotiaana 1904, jolloin Antti oli toinen. Hän hävisi toiselle Antille, Aitamurron veljessarjan nuorimmalle vain minuutin ja kuusi sekuntia. Tampereen kilpailuihin mieli olisi tehnyt, mutta isä ei päästänyt. Vielä kerran hän Ouluun meni 1905 ja oli jälleen kymmenes. Antti osti hevosen ja lopetti hiihtämisen ja jäi kuuntelemaan muiden hiihtotarinoita.

Varsinaisen hiihtouransa jälkeen Aappo oli pitkäaikainen Oulun hiihtojen kunniavieras ja suksinäyttelyn palkintolautakunnan jäsen. Aappo Luomajoki oli suomalaisen hiihdon ladun aukaisija ja ensimmäinen suurhiihtäjä, jonka notkea ja jouduttava hiihtotyyli näytti tuleville hiihtäjille ladunalun, mitä pitkin on hyvä lähteä hiihtämään kohti uusia saavutuksia.

Kun kansa kunnioittaen väistyi tieltä,

se hivelevän näytti vanhan mieltä.

Kaikk ihailevat katseet tunteissaan

hän koki maineen hurman uudestaan.

Ja aatos entisissä askaroi

ja vanhat hurraat korvissansa soi

Suur-Luomajärvi vanhus kautta maan

hän oli korotettu kunniaan

Kaks´kymment´ajastaikaa

Suomen mailla

hän oli ollut vertaistaan vailla

Hän oli hiihtäjien kuningas

kuin vasallien kesken valtias.

(V.A.Koskenniemi)

Seppo Viirret

Lähteet: Jussi Kirjavainen: Suomalaiset suurhiihtäjät Aappo Luomajoesta Jussi Niskaan 1938, H.W.Claudelin: Oulun Hiihto 1889 - 1938, 50-vuotishistoriikki, 1938, Antero Raevuori: 4. huippu-urheilun maailma 4. osa talviurheilu, 1980 ja Antero Heikkinen: Ammattilaisesta amatööriksi 1977 .

#