Viihde

Emäntä saa olla seurakunnassa monena – Ihmisten kohtaaminen ilossa ja surussa on Mirva Jantuselle tärkeää

Liha- ja lohikeitot, karjalanpaisti ja palapaisti ovatMirva Jantuselle tuttuakin tutumpia ruokia. Niitä kokataan seurakunnan keittiöllä viikoittain niin häihin kuin hautajaisiinkin.

– Tässä asiassa ihmisten maku ei ole muuttunut. Varmaan se tulee vanhasta suomalaisesta perinteestä, että nämä ovat niitä juhlaruokia. Vain muutaman kerran vuodessa pyydetään jotakin vähän erilaista, seurakunnan emäntänä vuosikymmenen ajan työskennellyt Mirva tuumii.

Oma pitopalvelu ei ole seurakunnissa enää nykypäivänä itsestään selvyys, mutta Haapavedellä siitä on haluttu pitää kiinni.

– Seurakunnassa on vahva tahtotila siihen, että pitopalvelua halutaan pyörittää omilla kasvoilla. Palvelu on seurakuntalaisille edullista, mutta tappiota ei tehdä.

– Paikallisten yrittäjien kanssa meillä on hyvä yhteistyö. Heiltä tilataan kakut ja muut juhlaleipomukset. Niiden tekemiseen meillä ei oma aika riitä.

Emännän työkenttä on seurakunnassa laaja. Juhlaruokailujen lisäksi keittiöllä laitetaan tarjoilut seurakunnan omiin ja yhdistysten kanssa järjestettäviin tapahtumiin, hoidetaan kerhokahvitukset ja leirien muonitukset. Myyjäistalkoot rytmittävät vuotta. Ne ovat Mirvalle mieluisia, sillä silloin kaveriksi keittiölle tulee tavallisia seurakuntalaisia.

– Työ on tosi monipuolista ja vaatii aika monenlaisiakin taitoja. Se tekee siitä mielekästä. Välillä saa istua tietokoneella ruokalistojen suunnittelussa ja tilausten teossa, mutta enimmäkseen päivät ovat käsillä tekemistä.

– Pitopalvelun kautta tapaa myös paljon ihmisiä ja saa elää mukana seurakuntalaisten iloissa ja suruissa. Se on minulle tärkeää ja luontevaa. Juhlissa kohtaa myös sellaisia kuntalaisia, jotka eivät muuten niin usein käy seurakunnan tilaisuuksissa.

Avoimella kutsulla järjestettävien hautajaisten järjestelyissä emännältä vaaditaan vähän ennustajankin kykyjä.

– Vieraiden määrä on aina vähän arvailujen varassa, mutta vuosien mittaan on tullut jo aika hyvä näppituntuma. Eri kyliltä ja suvuista lähdetään eri tavalla liikkeelle. Esimerkiksi karsikaiset ovat olleet aina hyviä lähtemään hautajaisiin.

Hautajaisten Mirva on huomannut pienentyneen vuosien varrella.

– Kun aloitin työt, yli 150 vieraankin muistotilaisuuksia oli vielä aika usein. Nykyään ne ovat tosi harvinaisia. Se kertoo siitäkin, että elämä kylillä on muuttunut ja yhteisöllisyys vähentynyt.

Työn itsessään Mirva ei koe vuosikymmenessä muuttuneen, mutta säästötoimien vuoksi olosuhteet ovat vaihdelleet. Nyt takana on kolme tiukkaa vuotta, joiden aikana seurakunnalla ei ollut toista keittiötyöntekijää. Helmikuun alusta tilanne helpotti, kun Ulla Ruuska aloitti työt Mirvan kaverina.

– Nyt ei tarvitse koko ajan stressata, että pärjääkö. Olen nauttinut ihan suunnattomasti myös siitä, että minulla on työkaveri, jonka kanssa jakaa asioita.

Työyhteisö on muutenkin Mirvalle tärkeä. Hän tuumii, että työkavereita ja ylipäätään aikuisia kontakteja osaa arvostaa, kun on ollut 15 vuotta pääsääntöisesti kotiäitinä.

– Töihin lähteminen kotiäitivuosien jälkeen jännitti, mutta tuntui hirmu hyvälle. Olin jo kerinnyt miettiä, että ehdinkö ikinä työelämään. Nyt voin todeta, että hyvin olen ehtinyt.

Kotiäitivuosien lomassa Mirva ehti käydä Oulaisissa talouskoulun ja suorittaa Norassa kotitalousteknikon sekä restonomin tutkinnot.

– Teknikkokoulutus oli hirveän hyvä ja monipuolinen. Maija-Liisa Nieminen oli opettajana aivan virtuoosi. Hänellä oli aivan ehtymätön varasto konsteja ja niksejä. Sellaista keittiöalan koulutusta ei varmasti saa enää mistään.

Keittiöalalle hakeutuminen oli Mirvalle aikoinaan luonteva valinta, mutta mitenkään intohimoiseksi kokiksi hän ei itseään kuvaile.

– Tykkään tehdä tavallista perusruokaa tarpeen mukaan; sellaista missä tiedän onnistuvani. Luoteeltanikin olen tyytyväinen kaikkeen tuttuun ja turvalliseen.

– Leipominen oli minulle kotiäitivuosina sellaista extraa, mistä nautin. Vieläkin upotan kädet pulla- tai leipätaikinaan aina kun mahdollista.

Lapsia Jantusen perheessä on 13, vanhin 31-vuotias ja nuorimmainen 8 vuotta. Mirva tuumii, että isossa perheessä kaikki ovat oppineet ottamaan vastuuta kotihommista.

– Meillä myös miesväki on aina ollut mukana ruuanlaitossa. Jos minulla työpäivä venähtää, tiedän että ruoka on valmiina, kun pääsen kotiin. Pojat tykkäävät myös leipoa siinä missä tytötkin.

Jantusten lapsista vielä seitsemän asuu kotona Sulkakylällä.

– Minusta se tuntuu tosi vähältä! Meno on paljon hiljaisempaa, kun ei ole pieniä leikki-ikäisiä. Sekin tuntuu hassulta, että jos minulla on viikolla vapaata, saan olla hetken yksin kotona.

Välillä kotiin tuovat vilskettä lastenlapset, joita Jantusilla on 14.

– Lastenlasten kanssa oleminen on jotenkin hirveän suloista. Mahdollisuuksien mukaan otan heitä yökylään ja hoitoon.

Vapaa-ajalla Mirva nauttii myös lukemisesta ja liikunnasta.

– Lukeminen on ollut minulle aina se oma juttu. Enimmäkseen luen dekkareita, elämäkertoja, ja myös suomalaisesta historiasta kertova kirjallisuus on mieluista.

Kunnostaan Mirva pitää huolta käymällä jumpissa, pyöräilemällä ja liikkumalla luonnossa.

– Se tuo hyvinvointia psyykkisellekin puolelle, kun ottaa koiran matkaan ja lähtee metsään lenkille.

– Luonnossa liikkuminen on meille yhteinen juttu puolison ja koko perheen kesken. Lähimatkailu Haapaveden metsissä on ihan parasta. Täällä on aivan upeita maisemia.