Paikallisuutiset

Rauni karsi 70 vuotta: Pipu on oppinut, että vihreää ruohoa on kummallakin puolella aitaa – ja että Haapavesi on maailman paras paikka

Rauni Karsi ilmoittautuu muuttoavuksi, jos vain joku sellaista tarvitsee.

– Minä osaan muuttaa!

Esimerkiksi kuusivuotisen kansakoulun Rauni kävi viidessä eri koulussa. Hän kertoo laskeskelleensa joskus äitinsä kanssa, että vanhemmat ehtivät asua 19 eri paikkakunnalla. Perheen isä Viljo Pietari Karsi toimi tiemestarina.

Kiintopisteenä oli kuitenkin aina Haapavesi, ja täällä isän kotitalo Einola, Vanhantien raitilla, heti S-marketin alapuolella sijaitseva vanha virkamiestalo.

– Kun koulu loppui, me äiti ja penskat tulimme tänne. Kesät asuttiin Einolan pikkupuolella, Rauni kertoo. Vuosikymmeniä kestäneen kaupan alan työurankin Pipu (sillä nimellä Raunin pikkuveli Paavo häntä aikoinaan kutsui ja lempinimi on jäänyt käyttöön) aloitti tyttösenä Haapaveden kirjakaupassa.

Rauni meni naimisiin 19-vuotiaana. 27 avioliittovuoden aikana hän asui Tampereella, Vihannissa, Raahessa ja Pyhäjoella.

Rauni on työskennellyt muun muassa Tampereen Stockmannilla ja Raahessa Helioksella ja perusti sitten oman kirjakauppa-valokuvaamon Pyhäjoelle. Vuonna 1996 hän osti Haapavedeltä Liisa Mämmelältä valokuvaamon ja alkoi pyörittää Kuva-Kulmaa. Pian sen jälkeen avioliitto päättyi eroon.

– Tein töitä yksin, pyhää arkea. Sitten elokuussa oli viimeiset rippilapset ja koko viikonloppu töitä. Maanantai-iltana panin sohvalle maate, minua alkoi itkettää enkä tiennyt miksi itkin. Huomasin, että minä palan loppuun, eikä kukaan muu minua pelasta kuin minä itse.

Rauni päätti luopua liikkeestä ennen kuin menettää terveytensä ja myi kuvauskaluston kylän toiselle valokuvaamoyrittäjälle, Kuva-Ilonan Antero Huoviselle. Ajoitus osoittautui oikeaksi, sillä digikuvaus muutti pian alaa perusteellisesti.

– Kun lopetin liikkeen, olin vähän aikaa vapaana taiteilijana ja vihelsin menemään. Sitten menin tietokonekurssille, johon kuului viiden kuukauden harjoittelu. Kävin kysymässä harjoitteluun Sokkarille. Se harjoittelu kesti kahdeksan vuotta, Rauni naurahtaa.

Haapaveden S-market sai jäädä, kun Rauni muutti vuonna 2007 Raaheen nuoremman tyttärensä perheen avuksi.

– Olin asunut useamman vuoden Raahessa, mutta en ollut koskaan sanonut, että olen raahelainen. Nyt päätin, että minusta tulee raahelainen. Mutta ei minusta tullut.

Kun tyttärentyttäret lakkasivat tarvitsemasta mummua päivittäin, muuttokuorma lähti liikkeelle vielä kerran.

– Minä olen haapavetinen. Ei minulla löydy edes sanoja siihen, miten selittäisin kuinka haapavetinen olen! Tämä paikka on minulle hirveän tärkeä, Suomessa ja maailmassa paras.

Raunin ääni murtuu ja hän pyyhkäisee silmäkulmaa.

Hän hakee viimeisen Haapavesi-lehden ja lukee sieltä tekstiviestin, jossa kovin sanoin moititaan paikkakunnan poliittista päätöksentekoa: Täytynee muuttaa sellaiseen kaupunkiin, jossa kaupunkilaisen sanalla on joku arvo...

– Tässä on asia, mitä minä en käsitä! Voin sanoa paljon muuttaneena, että samanlaista vihriää nurmea se on kummallakin puolella aitaa. Ei päättäjät voi olla kaikille mieliksi.

– Sehän on ihmisessä itsessään se surkeus. Kun on terve, pitäisi olla kaikki hyvin. Täällä löytyy aivan varmasi harrastusta ja tekemistä aivan kaikille.

Raunilla ainakin riittää puuhaa. Hän käy säännöllisesti vierailuilla neljän leskirouvan luona. Kaksi heistä on yli 80- ja kaksi yli 90-vuotiaita.

– Vanhusten hyvinvointi on minulle läheinen asia, ja se mitä olen käynyt vanhusten kodeissa, niin Haapavedellä pidetään vanhuksista hyvä huoli.

Elämää rytmittää joka-aamuinen päiväkirjan kirjoittaminen. Hän kirjoittaa mitä on tapahtunut ja mitä on tulossa, mutta ei koskaan lue kirjoituksiaan jälkeenpäin.

Päiväkirjoihin hän myös koostaa kirppareilta ostamistaan aikakauslehdistä kuva- ja tekstikollaaseja ja tekee ystävilleen leikekirjoja.

Raunin koti on pieni nähtävyys. Yhdellä hyllyllä on sinisiä lintuja, toisella koristemunia, seiniä peittää maalaukset ja itse tuunatut taulut ja sohvaa ristipistotöistä ommellut tyynyt. Makuuhuoneen yhdellä seinällä on erilaisia orvokkiaiheisia koristeita ja tauluja, toisella madonna ja lapsi -tauluja.

– Tässä huushollissa ei ole mitään muuta uutena ostettua kuin petivaatteet, kirjahylly ja sohva. Ja nojatuolin sain 50-vuotispäivälahjaksi. Kaikki muu on perittyä, Einolasta, kirppareilta ja kierrätyksestä. Ja kaikilla on tarina.

Tavaraa on runsaasti, mutta kaikki on harkitussa, säntillisessä järjestyksessä.

Nyt Rauni on rajoittanut kirppiksillä kiertelyä, koska "käsivarastossa" on yltäkyllin materiaalia.

– Värkkään kaikkea, tuunaan ja teen itse. En ole vuosikausiin ostanut uusia vaatteita, Rauni kertoo. Rahaa hän ei kirppareilla tuhlaa. Kaapeista löytyy esimerkiksi 50 Marja Kurjen silkkihuivia ja niistä kallein on maksanut vitosen.

– Äiti opetti että vaatteen ei tarvitse olla samanlainen kuin muilla. Voi olla persoonallinen.

Rauni Karsi täyttää 70 vuotta 18. syyskuuta. Juhlia hän on jo ehtinyt viettää perhepiirissä.