Viihde

60 vuotta täyttävä korjaamoyrittäjä Hannu Hiltunen ihaili hevos-ikäpolvea autonpitäjinä

Mekaniikka on kiinnostanut Hannu Hiltusta aina. Poikasena hän purki herätyskelloja, joista harrastus siirtyi autoihin.

– Kotipihassa oli purkuautoja. Mosse oli niistä ensimmäinen, jota rupesin kunnolla tutkimaan. Siitä se innostus lähti, hän muistelee ja mainitsee, että kotikylällä Pulkkilassa vaikutti myös jämpti autokorjaamon pitäjä Arvi, jonka osaaminen teki vaikutuksen.

Vuonna 1975 Hannu tuli Haapaveden ammattikouluun autoasentajalinjalle. Valmistuttuaan hän pääsi töihin Nikulan pajalle Sulkamäelle. Vuonna -81 matka jatkui mekaanikoksi samaiseen halliin, jossa hän nyt pyörittää omaa yritystään, Autohuolto Hiltusta.

– Vuokrasin korjaamopuolen vuonna -96 ja jatkoin töitä yrittäjänä. Asiakaskunta minulla oli jo valmiina.

Korjaamolla on työskennellyt lähes alusta lähtien myös Hiltusen jälkikasvua.

– Harri tuli mukaan noin vuosi siitä, kun vuokrasin korjaamon, mutta on nyt lähtenyt uudelleen kouluttautumaan sähkösuunnittelun puolelle. Anssi on ollut korjaamolla töissä jo ainakin 10 vuotta, ja ajatuksena on, että hän jäisi jatkajaksi. Lisäksi korjaamolla on vielä yksi työntekijä, Hannu kertoo.

Koko kiinteistön Hiltuset ostivat omaksi vuonna 2004, minkä myötä Sinikka-vaimo aloitti käsityöliikkeen pitämisen entisen huoltamon puolella. Viime vuonna sen toiminta eriytettiin korjaamosta tulevaa sukupolvenvaihdosta silmällä pitäen.

Hiltusen yrittäjäuran aikana autokanta on ehtinyt muuttua paljon. Suuri muutos korjaamoalalla tapahtui 2000-luvun taitteessa, kun autojen tekniikka muuttui automatisoitumisen myötä täysin ja tietokoneet tulivat mukaan kuvioihin.

– Kun otin vastaan ensimmäisen työn, jossa autoon piti vaihtaa ruiskumoottori, en ymmärtänyt mitä tulin luvanneeksi. Jouduin ykskaks opettelemaan aivan uuden tekniikan. Siinä tuli nukuttua huonoja öitä, mutta tilanne kääntyi minulle eduksi, kun oli pakko opiskella uudet systeemit ja päivittää oma osaaminen.

– Minulla oli ollut ehkä vähän muutosvastarintaakin, ja uuden opiskelu oli tuntunut vaikealta. Ensimmäisen harppauksen jälkeen kynnys madaltui. Hoksasin, että ihmisten tekemiä autojahan ne edelleen on, ja niitä on mahdollista myös korjata.

Nykyään melkein jokainen työ korjaamolla vaatii tietokonepohjaisen testerin käyttöä.

– Koko ajan pitää opiskella työn ohessa uutta. Tietoa kyllä on tarjolla, kun sitä osaa etsiä.

Asiakkaat Hiltusen korjaamolle tulevat pääasiassa Haapavedeltä ja Siikajokivarrelta. Kilpailuvalttinaan isojen merkkiliikkeiden joukossa Hannu pitää sijaintia oman asiakaskunnan lähellä sekä tiukkaa kulurakennetta, minkä avulla hinnat on pyritään pitämään mahdollisimman matalina.

– Kolmantena tulee varaosahankinta. Osat tulevat meille nyt suoraan maahantuojalta, ja se pelaa mallikkaasti. Kun osat tilaa neljään mennessä iltapäivällä, ne ovat yleensä aamulla kello 7.30 korjaamolla valmiina.

Parhaita työllistäjiä korjaamolle ovat kunnon pakkaset ja helteet.

– Ne ovat niitä piikkejä, jolloin autojen viat tulevat esille, Hannu toteaa.

Tällä hetkellä korjaamolla vedetään vähän henkeä syysruuhkan jäljiltä.

– Alkusyksy on yleensä kiireistä aikaa. Yksi syy on varmasti se, että kesällä liikutaan paljon ja tilien saldot menevät ihmisillä heikoiksi. Autot tuodaan huoltoon syksyllä, kun talous vähän tasapainottuu.

Kilpailutilannetta korjaamoalalla Hannu Hiltunen pitää Haapavedellä kohtuullisena.

– Pieniä korjaamoja on kyllä ympäri pitäjää, ja niillä on omat asiakkaansa. Yrittäjän pitää kuitenkin aina sopeutua kilpailutilanteeseen. Jos haasteita tuntuu olevan liikaa, pitää osata katsoa peiliin ja kehittää itseään.

Työssäkäyvän väen Hannu sanoo ajelevan näillä seuduilla kohtuullisen hyvillä autoilla. Vanhaakin autokantaa tulee silti vielä vastaan, ja välillä tullaan siihen tilanteeseen asiakkaalle on sanottava, ettei autoa enää kannata tai edes voi korjata.

Autonpitäjinä korjaamoyrittäjä muistelee ihannoiden hevos-ikäpolven ihmisiä.

– Se ikäluokka, joka oli omistanut hevosen, osasi arvostaa kulkemista ja autojakin enemmän. He olivat oppineet, että hevonen pitää syöttää ja hoitaa, vaikka sillä ei ajaisikaan. Samalla tavalla he pitivät hyvää huolta myös autoistaan.

Vapaa-aikaANsa Hiltuset viettävät paljon kotikulmilta hankitulla ”taukotuvalla”. Siellä aika kuluu taimikonhoidossa, kasvi- ja mansikkamailla sekä kalastaessa. Metsästystä Hannu harrastaa pienpetopyynnin muodossa.

Eläkeikään Hannulla on aikaa reilut neljä vuotta. Laakereilleen hän ei aio jäädä lepäilemään sittenkään, vaan tarkoituksena on jatkaa töitä ainakin jonkin verran hinauspuolella. Se tuli yritystoimintaan mukaan 8 vuotta sitten.

– Myös verkkokalastusta on tarkoitus eläkkeellä ruveta harrastamaan. Totesin aikoinaan, että se on niin aikaa vievää, ettei sovi yrittäjälle. Nykyään olen kalastellut vain virvelillä ja katiskoilla.

Rikkautta Hiltusen perheen elämään tuo jälkikasvu. Perheessä on 10 aikuista lasta ja 27 lastenlasta.

– Lastenlasten kautta elämä on tapahtumarikasta. Saadaan olla mukana monenlaisissa elämänvaiheissa. Synttärikutsujakin satelee riittävän usein, Hannu naurahtaa.

Merkkipäiväänsä hän aikoo tällä kertaa viettää kaksin Sinikka-vaimon kanssa.

– Startataan asuntoauto ja lähdetään pohjoiseen patikoimaan.