tiistai 26.5.2020 | 11:46
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Outi Toivolan kolumni: Syksyn pimeys on vastavoima negatiivisuudelle – Pienetkin valonpilkahdukset näkyvät pimeässä

Ke 6.11.2019 klo 01:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Viime perjantaina ovikello soi alkuillasta. Ovella seisoi kolme tyttöä hurjine kasvomaalauksineen ja oveline virneineen. ”Karkki vai kepponen?” kajahti kiherryksen kanssa kuin yhdestä suusta. Sekunnin murto-osan verran ehdin ajatella, ettei tämä nyt kuulu suomalaiseen kulttuuriin ollenkaan.

Sitten järki palasi. Karmeilta näyttäneet pikkuneidit olivat monella tavalla niin suloisia ja hauskoja, ettei tilanteesta voinut kuin ilahtua. Onneksi keittiöstä löytyi päivällä ostettu irtokarkkipussi, josta tytöt saivat napsia omiin pusseihinsa herkkuja.

Aika usein huomaan itsessäni jotain perisuomalaista synkkyyttä, joka näkyy lyhyinä tai välillä valitettavan pitkinä pessimismipiikkeinä. Syksyn pimeys toimii kuitenkin hieman yllättäenkin vastavoimana negatiivisuudelle. Ehkä jokainen yllättävä valonpilkahdus näkyy pimeydessä voimakkaammin kuin kesäkauden jatkuvassa kirkkaudessa.

Olin jo loppukesällä ehtinyt surra kuivuuden tuhoja sienimetsässä. Alkusyksy osoitti kuitenkin luonnon yllättävät voimat, enkä ole koskaan kantanut kotiin sellaisia saaliita herkkutatteja, kehnäsieniä ja karvarouskuja kuin tänä syksynä.

Suppilovahverot tosin nousivat (ehkä juuri sen kesän kuivuuden takia) niin myöhään, että sato jäi tänä vuonna pieneksi. Vaan nyt on hyvä tilaisuus syödä aiemmin kerätyt pois, jolloin pakkaseen ja kaappeihin tulee lisää tilaa seuraaville. Ja kun ei pääse rymyämään metsiin, voi hyvällä omallatunnolla sytyttää tulen uuniin, nauttia rauhallisesta hämäryydestä ja käpertyä lempipaikkaansa lukemaan.

Viime viikolla olemme käyneet lukiolaisten kanssa keskusteluja taiteen ja erityisesti kirjallisuuden voimasta myös vaikuttamisen välineenä. Olen saanut seurata, kuinka oivaltavia havaintoja nuoret ovat jälleen kerran tehneet, minkälaisia heilahduksia heidän maailmankuvassaan on lukemisen kautta tapahtunut ja minkälaisia tunteita luetut teokset ovat herättäneet.

Uutiset nuorten lukemisen vähyydestä ovat viime kuukausina olleet aiempaa myönteisempiä. Ongelman päivittelyn sijaan on kirjoitettu onnistuneista lukukampanjoista, lukevista urheilijoista ja hyvistä kirjoista. Ehkä joku pieni muutos on tapahtumassa. Kirjallisuuden kenttä on niin laaja, että jokaiselle varmasti löytyy joku teos, joka lukuhalun herättää.

Eräs abityttö kertoi ilahtuneena, kuinka hän on löytänyt lukuilon uudestaan muutamien vuosien tauon jälkeen. Nyt ongelmana tuntui olevan se, ettei aina keksi, mitä voisi lukea, koska kirjastossa on niin paljon kirjoja. Mikä positiivinen ongelma! Omassa työssäni harjoitan kirjavinkkausta jatkuvasti, mutta mitä ilmeisimmin vastaavaa toivottaisiin lisää myös muilta kanavilta.

Pari vinkkiä voin kyllä laittaa tähänkin. Syksyn ilahduttavimmat lukukokemukseni hyvien romaanien ohella ovat olleet äänikirjana kuuntelemani Michelle Obaman elämäkerta sekä Maria Laakson kirjoittama ja Johanna Rojolan kuvittama ronski, hauska ja ennen kaikkea informatiivinen kotimaisen kirjallisuuden klassikoita käsittelevä Taltuta klassikko! -teos.

Obaman teos kannatti ehdottomasti kuunnella, sillä teos avasi minulle uudella tavalla tummaihoisten amerikkalaisten maailmaa. En ole aiemmin myöskään tullut ajatelleeksi, minkälaisia ponnisteluja ja uhrauksia poliittisten päättäjien perheet tekevät.

Taltuta klassikko! puolestaan avaa humoristisella tavalla klassikkoteosten maailmaa yleisellä tasolla ja pureutuu tarkemmin kahdeksaan suomalaisen kirjallisuuden kulmakiveen. Molemmat toivat monta valonpilkahdusta syksyn harmauteen!

Outi Toivola

Ongelman päivittelyn sijaan on kirjoitettu onnistuneista lukukampanjoista, lukevista urheilijoista ja hyvistä kirjoista.

#