Urheilu

Omaa kehoa vastuksena käyttävä Street workout on vienyt Jenni Ollilan sydämen – Katso videolta, miten Jenniltä sujuu ihmislippu

STREET WORKOUT

Jenni Ollila on löytänyt Street workout -kehonpainoharjoittelun myötä uuden vaihteen elämässä ja asettanut samalla itselleen myös tavoitteita. Kilpailuhenkinen Jenni haluaa olla joskus lajissaan Suomen paras.

– Lajin kautta olen päässyt aivan uudelle tasolle kehonhallinnassa, tasapainossa sekä voimaominaisuuksissa. Samalla on kasvanut itseluottamus, vaikka onhan sitä onneksi jo aiemminkin ollut, naurahtaa iloinen Jenni.

Street workout on voimaharjoittelua, jossa vastuksena toimii oma keho. Laji on läheistä sukua niin telinevoimistelulle kuin parkourillekin.

Lajille ominaisia liikkeitä ovat muun muassa leuanveto, dippipunnerrus, käsilläseisonta, palomiespunnerrus, etu- ja takavaaka, nojavaaka ja ihmislippu sekä erilaiset temput tangolla ja maassa. Liikkeitä yhdistämällä saadaan aikaan liikesarja, joka pyritään aina sopeuttamaan ympäristöön.

20-vuotias Jenni Ollila osti muutamia vuosia sitten helsinkiläiseltä personal trainer Joosua Visurilta kehonpainotreeniohjelman.

Varsinaiseen Street workoutiin Jenni tutustui muutettuaan lukion jälkeen itsekin Helsinkiin opiskelemaan personal traineriksi. Haapavetislähtöinen Sammeli Mutanen vei hänet paikallisiin harjoituksiin.

– Olin myyty heti. Innostukseni huomasi myös menestynyt Street workout -urheilija Edgar Zindoga, joka alkoi valmentamaan minua, kertoo Jenni.

– Ensimmäisenä harjoituksissa ihastuin ilmapiiriin. Mutta itse street workoutissa kiehtoi heti alusta alkaen lajin rentous ja luovuus. Siinä jokainen pyrkii kehittämään oman ”kielensä”, omanlaisensa version liikkeistä ja niiden yhdistämisestä, joista tietysti muut yrittävät oppia ja ottaa jotain omaankin ohjelmaansa.

– Street workout on erittäin yhteisöllinen ja halpa harrastusmuoto, jossa yhdessä tekeminen ja liikunnan ilo ovat suuressa roolissa. Lajin parista löytyy myös kavereita, joilla ei ole varsinaista urheilutaustaa.

 

Jenni Ollila on haaveillut lapsesta asti, että saisi tehdä työtä liikunnan parissa. Jääkiekkoa, salibandyä ja lentopalloa harrastanut Jenni innostui kuntosalista lukion ensimmäisellä luokalla.

– Minulle liikunta on ollut aina todella iso osa elämääni. Siihen on purettu kiukut ja paineet. Ja vilkas kaveri kun olen, niin liikunta on aina sopivasti myös rauhoittanut.

– Ensimmäinen kuntosalikäynti vei heti sydämen ja sieltä koko kehonpainotreenaaminenkin on lähtenyt.

– Olen perusluonteeltani vähän yksinäinen susi, tykkään harjoitella yksin ja oikeastaan myös nautin siitä. Ja sitä salitreenikin monesti on.

Jenni Ollila ei pidä lajille ominaista ulkoisen habituksen korostamista itseisarvona.

– Kehonpainoharjoittelussa pienimmätkin lihakset sekä tukilihakset tulevat käyttöön, ja tietysti myös näkyvät kovilla treenaajilla. Minulle se ei ole itseisarvo. Enemmänkin annan painoa omalle terveydelle ja sisäiselle hyvinvoinnille.

– En pidä esimerkiksi ruokapäiväkirjaa. Minulle ruoka on polttoainetta, ei niinkään pakkomielle, eikä aiheuta stressiä. Mielestäni ihminen saa myös herkutella, kunhan tekee sitäkin kohtuudella. 

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Jenni Ollila antaa Haapaveden liikuntahallin juoksusuoralla pienen taidonnäytteen.