tiistai 7.4.2020 | 22:50
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Haapavesi hallitsi Oulun rahahiihtoja – Seppo Viirret kirjoittaa kilpahiihdon varhaisvaiheista Haapavedellä

To 9.1.2020 klo 18:09

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Suomen ensimmäisinä hiihtokilpailuina pidetään 23.3.1879 Tyrnävällä järjestettyjä kilpahiihtäjäisiä. Osanottajia oli seitsemisenkymmentä, joukossa neitosiakin. Laulukuoro lauloi kansanlaulun ja esiintyi myös illalla päättäjäisissä. Väkeä kertyi satamäärin monelta eri suunnalta ja he tulivat tietenkin suksilla kunnioittaakseen hiihtokilpailujen merkitystä.

Kaiku-lehti kertoi Oulun hiihtojen 50-vuotisjuhlien aikaan saaneen käsiinsä tyrnäväläisen maanviljelijän Juho Kirstinän, joka muisti jotain Tyrnävän hiihdoista. Rata oli kulkenut Ängeslevän suuntaan ja kierretty useampaan kertaan. Matkaa hän ei sanonut muistavansa, mutta arveli sen olleen penikulman. Palkinnoiksi annettiin ensimmäiselle kolme markkaa, toiselle kaksi markkaa ja kolmannelle ja neljännelle yksi markka. Kilpailun voitti siihen aikaan tunnettu tyrnäväläinen urheilija ja väkikiven nostaja Antti Ollila. Toisen palkinnon sai alatemmesläinen ”Susi-Suutari” ja kolmannen palkinnon yksi neitokaisista.

Tästä kilpailusta innostus levisi ympäri Suomen ja kilpailuja alettiin järjestämään 1881 Oulussa ja mahdollisesti Kuopiossa, 1883 Orimattilassa ja vuotta myöhemmin Sortavalassa.

Ensimmäinen suurempipalkintoinen kilpailu oli 9.3.1886. Sen järjesti Helsingin Sporttiklubi ja ensimmäinen palkinto oli 200 markkaa, ja se vastasi hyvinkin ammattimiehen kuukausiansiota. Kilpailun voitti Puolangalla syntynyt, mutta kilpailuhetkellä Evon metsäkoulua käyvä Antti Väyrynen ja seuraavina olivat Liljebergin kalastajaveljekset Pirttisaaresta.

Myös sotaväessä hiihdettiin, ainakin Kuopion, Hämeen ja Turun pataljoonat järjestivät kilpailuja. Näin hiihtokilpailu- innostus iski pikkuhiljaa suomalaisiin.

Laskiainen on ollut perinteisesti mäenlaskun ja hiihdon aikaa. Monella paikkakunnalla järjestettiin silloin myös kilpailuja. Haapaveden lukkari August Jääskeläinen kertoi helmikuussa 1883 Kaikuun lähettämässään kirjoituksessa Haapaveden laskiaisesta ja mäenlaskusta. Erikoista oli se, että oli kerätty palkintoja kilpailuja varten.

Jussi Ritola on myöhemmin muistellut, että kilpailun pistivät toimeksi kauppias Karl Törnqvist ja apteekkari Granberg. He olivat saaneet idean katseltuaan poikasten mäenlaskua. Jussin isä Matti Karsikas, jota Rito-ukoksi kutsuttiin, himoitsi mukaan kilpailuun ja sukset haettiin välittömästi pojan toimesta. Lähtö oli kirkon rannasta ja käytiin kiertämässä jäällä oleva seiväs.

Ensimmäinen pitäjänmestari oli kuin olikin vanhoilla päivillään Ritolan isäntä. Hän oli tunnettu kilpailuhenkisyydestään. ”Eipä Ritolasta vieras juuri päässyt, ennen kuin oli talon isännän kanssa ’kissanhäntää’ vetänyt, väkikiveä nostanut t.m.s.” kertoi Pasi Jääskeläinen 1911 Urheilulehdessä Rito-ukosta.

Kilpaa hiihdettiin Haapavedellä seuraavan kerran 1887 ja sen jälkeen kilpailut olivat jokavuotiset. Kilpailujaan järjestämällä haapavetiset saivat hyvän etulyönnin, kun varsinaiset Oulun hiihdot alkoivat 1889.

Kilpailujen lisäksi pitäjästä löytyi innostajia kilpailemiseen. Pasi Jääskeläinen, lukkarin poika ja kanteleseppä toimi myös innostajana ja hiihtourheilun edistäjänä. Ehkä häntä nykykielellä tituleerattaisiin valmentajaksi tai manageriksi. Myös tämä myönteinen ilmapiiri vaikutti haapavetisten innostukseen ja kilpailuhalukkuuteen merkittävästi.

SM-hiihtoja alettiin järjestää Suomessa vasta vuonna 1909. Sitä ennen oli talven hiihtokuningas se, joka Oulussa voitti. Vuodet 1889-1908 olivat Oulun hiihtojen suuruuden aikaa, ns. rahahiihtojen aikaa. Puhuttiinpa jossain jopa tasamaiden Holmenkollenista.

Ensimmäiset Oulun hiihdot olivat rahapalkintojen osalta rajattu vain Oulun läänin hiihtäjille, muillakin kyllä oli osanotto-oikeus. Seuraavana vuonna tämä rajaus, jota monet pitivät pikkumaisuutena, poistettiin. Oulun hiihdot olivat osanottajamääriltään suurimmat Suomessa varsinkin 1800-luvun puolella. Eniten osanottajia lähti rahojen tavoitteluun vuonna 1890 peräti 238, joista maaliin asti selvisi 143.

Rautatie oli valmistunut Ouluun juuri sopivasti muutama vuosi aikaisemmin 1886. Tämä helpotti kilpailuihin saapumista etelän suunnalta. Varsinkin Savon puolelta kilpailumatkat tehtiin hiihtämällä, joten harjoitusta tuli kovasti meno- ja tulomatkoilla.

Oulun hiihtojen ja sen yhteydessä järjestettyjen suksinäyttelyiden merkitys Suomen hiihdolle ja sen laajenemiselle oli todella merkittävä. Hiihtokisoja järjestettiin enenevässä määrin ympäri maata. Varsinkin Oulun voittajista tuli todellisia kansan ihannoimia sankareita.

Aappo Luomajoki oli aikansa superjulkkis, jonka valokuvia myyntiin kisapaikoilla ja kirjakaupoissa.
Museoviraston kuva-arkisto

Vuonna 1891 oli Aappo Luomajoen valokuvia myynnissä kilpailupaikan lisäksi Jalanderin ja Bergdahlin kirjakaupoissa. Kun tähän lisätään vuoden 1892 Tukholman kisojen kolmoisvoitto järjestyksessä Juho Ritola, Juho Räihä, Fredrik Liljeberg, olivat Oulun mestarit myös mestareita koko Pohjoismaissa.

Oulun hiihtojen sädekehää vahvistivat myös perusteellinen esivalmistelu ja jo siihen aikaan tehokas sanomalehtimainonta. Näissä asioissa auttoi suuri hiihdon ystävä ja kirjailija Teuvo Pakkala, joka oli välillä Kaiku-lehden toimittajana.

Haapavetiset olivat ehkä valmiimpia aloittamaan kilpailemisen oman kunnan ulkopuolella kuin ilman kilpailukokomusta olleet kilpailijansa. Oulun hiihtojen päästessä kunnolla vauhtiin Haapavedellä oli tuttu näky laskiaisen alla hevoskuormasto lähdössä Oulaisten asemalle. Kuormissa oli suksipinoja menossa suksinäyttelyyn. Kuormien päällä olivat hiihtäjien eväslaukut, mutta hiihtäjät menivät itse hiihtämällä asemalle.

Lähdön hetki koittaa, ilmassa on hiihtojuhlan tuntua, kun arvellaan tulevatko voittorahat ja maine ja kunnia taasen kotikuntaan. Rito-ukko häärää tiiviisti mukana ja puhetta pulppuaa. Lähtijät evästetään matkaan, toivotetaan onnea ja jäädään jännittyneinä odottamaan paluuta.

Rahahiihtojen kaudella 1889–1908 löytyy Oulun hiihtojen tulosluetteloista 30 haapavetistä, jotka ovat saaneet vähintään 5 markan palkinnon. Tänä aikana hiihdettiin yhteensä 31 kilpailua, joista haapavetiset voittivat 14, olivat kakkosina 17 ja kolmosina 10 kertaa, eli mitalitiloista tuli lähes puolet kotiin.

Rahapalkintoja jaettiin yhteensä reilut 10500 sen aikaista markkaa. Tästä summasta tuli Haapavedelle 3650 markkaa eli kolmasosa. Seuraavaksi eniten rahaa keräsivät utajärviset Juho Aitamurron johdolla, mutta saalis oli vain kolmasosa haapavetisten summasta. Utajärvisten osuus mitalisijoista oli 11, eli neljännes haapavetisten määrästä.

Oulun hiihtojen merkitys oli Haapaveden hiihtomiehille tosi suuri niin rahallisesti kuin maineen ja kunniakin kasvun myötä. Rahallisen tulon suuruutta voi verrata Oulun hiihtojen tileistä löytyneisiin tietoihin, missä hevosen ja miehen päiväpalkka oli 2,75 markkaa ja miehen 1,50 markkaa.

Rahahiihtojen jälkeenkin haapavetiset ovat voittaneet monesti Oulussa, mutta ei niin runsaslukuisesti kuin kahtena ensi vuosikymmenenä.

Rahapalkintojen loppumisellakin lienee olleen merkitystä osanottoon. Tätä kuvaa hyvin Eino Björnin sanat, kun hän voitettuaan 1916 Oulun piirin mestaruuden 30 kilometrillä sai vain mitalin. Käänneltyään sitä hetkisen kämmenellään hän sanoi: ”Vaan min’en taija ennää tulla.”

Seppo Viirret

Kymmenen kärki

Oulun rahahiihtojen aikana 1889–1908 eniten rahaa voittaneet hiihtäjät

1. Juho Ritola, Haapavesi, 775 mk

2. Juho Aitamurto, Utajärvi, 625 mk

3. Kalle Jussila, Ii, 555 mk

4. Aappo Luomajoki, Haapavesi, 450 mk

5. Matti Koskenkorva, Haapavesi, 380 mk

6. Antti Ahola, Haapavesi, 365 mk

7. Eino Björn, Haapavesi, 300 mk

8. Esko Käräjäoja, Haapavesi, 275 mk

9. Otto Hepoaho, Kärsämäki, 265 mk

10. Kustaa Rantanen, Keuruu, 260 mk

Rito-ukon poika Juho Ritola oli Oulun rahahiihtojen 1889-1908 menestyksekkäin kilpailija.
Haapaveden kotiseutuarkisto

#