sunnuntai 27.9.2020 | 16:24
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Eetu Heiskan kolumni: Pallo on pyöreä

Ti 14.4.2020 klo 15:23

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Yhdeksänkymmentäluvulla lauantaisaunaan ja sieltä pois oli kiire, jotta ehdin varmasti television ääreen viideksi. Toisinaan sai aina lasillisen limsaa – toki piti olla tarkkana, ettei pikkuveljen lasiin mennyt yhtään enempää kuin omaan. Oli tärkeää olla ajoissa ruudun ääressä, sieltä nimittäin tuli huippujalkapalloa – Englannin Valioliigaa. Silloin kun ei ollut maksukanavia, joista futista olisi nähnyt. Mestareiden liigaa toki näytettiin ihan YLEn kanavilla.

Vaikken etenkään alkuun tunnistanut tai tuntenut joukkueita – eihän niistä voinut edes hakea lisätietoa Internetistä, kun ei sinne niin ollut pääsyä – jotain maagista siinä kahden joukkueen kamppailussa oli. Nopeasti suosikikseni nousi eräs mustavalkoisissa raitapaidoissa pelannut joukkue ja etenkin sen hurjan taitava hyökkääjä, joka tuntui sylkevän maaleja solkenaan. Tuo numero yhdeksän, legendaarinen Alan Shearer on edelleen eniten maaleja Valioliigassa tehnyt pelaaja.

Rakkauteni jalkapalloon syttyi siis 1990-luvun puolessa välissä ja mustavalkoraitapaidoissa pelaavaa Newcastle Unitedia olen kannattanut pian 25 vuotta. Helppoa lempinimellä Harakat tunnetun seuran kannattaminen ei suinkaan ole ollut. Tänä aikana joukkueeni on tipahtanut Valioliigasta kaksi kertaa sarjaporrasta alemmas, noussut sieltä kahdesti takaisin Valioliigaan ja voittanut kahden Mestaruussarjapokaalin (siis 1. divarimestaruuden) lisäksi ainoastaan jo lakkautetun UEFA Intertoto Cupin kertaalleen (2006).

Menestystä ei ole siis merkittävästi tullut, viimeisin Englannin mestaruus on kaudelta 1926–1927. Paljon kertoo myös se, että Valioliigan ollessa keskeytettynä, joukkueen YouTube-kanavalla uusittiin ensimmäisenä klassikko-otteluna 4–4 tasapeli Arsenalia vastaan vuodelta 2011. Sitä ottelua kelpaa Arsenal-faninkin katsoa, mutta vain ensimmäiset puoli tuntia.

Suurseuralle kohtuuttoman heikosta menestyksestä huolimatta joukkueen vaihtaminen ei tule kysymykseen. Kyllä tästä vielä noustaan, etenkin jos omistaja vaihtuisi sellaiseen, jota kiinnostaisi menestysmahdollisuuksien luominen enemmän kuin rahan haaliminen.

Samanlaisia tuntoja epäilemättä koetaan Sunderlandissa, joka on Newcastlen lempivastustajia. Joukkueiden välinen TyneWear-derby on Brittein saarten tiheätunnelmaisimpia pelejä. Sunderlandin ykkösjoukkue majailee kuitenkin tällä hetkellä vasta Englannin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, tiputus Valioliigasta on ollut nopea ja raju. Suosittelen kuitenkin katsomaan Netflixistä mainiota joukkuetta seuraavaa dokumenttisarjaa; Sunderland Till I Die. Jopa kaltaiseni pahimman vastustajan kannattaja tuntee sympatiaa Mustien kissojen taapertamisesta. Eräs kaverini lohkaisikin, että Sunderlandin (mielestäni myös Newcastlen) kannattamisessa on paljon samaa kuin Suomen jalkapallomaajoukkueen kannattamisessa. Aina pelottaa, että miten käy ja joskus harvoin saa juhlia, mutta aina ollaan täysillä mukana.

Itse kukin viettänee nyt paljon aikaa kotona, joten annan vielä toisen jalkapalloaiheisen sarjavinkin. Netflixin omaa tuotantoa oleva The English Game valottaa modernin jalkapallon alkuhetkiä tavalla, joka varmasti maistuu myös Downton Abbey-sarjan faneille – ohjelmien taustalta löytyy nimittäin sama mies, Julian Fellowes.

Jalkapallosta on siis riemua maailmanlaajuisen pandemiankin aikaan. Vaikka sarjat ovatkin keskeytettyinä ja jatko hyvin epävarmaa, on esimerkiksi Suomen Cupin otteluita ratkottu hassutellen pelaamalla neljän suoraa Twitterissä. Synkkänä aikana huumorilla ja optimismilla pääsee pitkälle. Pysykää turvassa, välttäkää kontaktia muihin ihmisiin ja peskää käsiä. Ehkä sitten kesällä päästään seuraamaan jalkapalloa myös reaaliajassa ja paikan päällä.

Eetu Heiska

Aina pelottaa, että miten käy ja joskus harvoin saa juhlia, mutta aina ollaan täysillä mukana.

#