keskiviikko 5.8.2020 | 12:58
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Kari Kangasharjun kolumni: Kriiseistä selviämisessä avainsana on sitkeys

Ti 23.6.2020 klo 20:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kevään aikana julkaistiin monia osuvalla satiirilla tehtyjä kirjoituksia, miten kansamme on selviytynyt poikkeusoloissa urhoollisesti, sohvalla maaten ja TV-sarjoja seuraten piironkien pursutessa vararavintoa ja vessapaperia.

Tilanne oli siis kaukana suurista kriiseistä. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että varsinaiset kriisit iskevät lähitulevaisuudessa joko pandemian seurauksena tai ihan siitä erillisinä. Se on todennäköistä jo historian valossa.

Mainitsin neljä vuotta sitten, että viimeisten 70 vuoden aikana meille on tullut harhakuva, että hyvinvointimme on itsestään selvä ja pysyvä olotila, mutta pitkällä aikavälillä se on poikkeuksellinen ja ohimenevä ilmiö. Tähän on edelleen syytä asennoitua.

Oleellista ei ole niinkään se, mitä tapahtuu, vaan että säilytämme toimintakyvyn ja valoisan asenteen. Ihminen on ihmeen sopeutuvainen. Sen lisäksi, että asutus on levinnyt tropiikista arktiselle jäätikölle asti, pystymme nopeasti mukautumaan muuttuviin oloihin.

Nykyajan kasvatusta on kritisoitu siitä, että lasten tieltä pyritään siivoamaan pois mielipahan ja pettymyksen aiheuttajat. Silloin heille ei pääse kehittymään turvallisissa oloissa omia mekanismeja, joilla voi itse säädellä mielipahan käsittelyä aikuisena.

Kriiseistä selviämisessä yksi avainsana on sitkeys. Sitä kasvattavat tilanteet tuntuvat vastenmieliseltä treeniltä, mutta lopputulos palkitsee.

Jo lapsena osasin arvostaa kokemusta siitä, että vaikka ei huvittaisi ryhtyä työhön, sitä jaksaa tehdä kauan, kun työskentelee tasaisesti ja lepää tarvittaessa. Mieleeni on jäänyt erityisesti eräs päivä, jolloin kävin uupumuksen rajan takana. Laskin tunteja uudesta rannekellostani ja ajattelin, että näistä numeroista muistan aina tämän päivän: olen 10-vuotias ja nyt olen seivästänyt heinää isän kanssa 10 tuntia paahtavassa auringossa, eikä työlle ole vielä näkyvissä loppua. Puolenpäivän jälkeen loppui juomavesi, ja loppupäivän työskentely tapahtui jonkinlaisessa horteessa. Illalla työ tuli valmiiksi ja sitten piti vielä polkea pyörällä kotiin vajaat 10 kilometriä, mutta siitä ei piirtynyt mieleen mitään muistikuvia. Kuitenkin päällimmäiseksi jäi positiivinen kokemus, että kaikesta pystyy selviytymään.

Henkilökohtaiselle selviytymiselle on tärkeää fyysinen ja henkinen kunto, mutta myös yhteiskunnan selviytymisestä pitää huolehtia. Poikkeusoloissa on tärkeää järjestää yhteisön elämä mahdollisimman normaaliksi.

Esimerkkejä ääritilanteista. Asemasodan aikana rintamalla tehtiin käsitöitä ja rakennettiin jopa taloja myytäväksi kotirintamalle. Natsimiehityksen eristämässä Varsovan getossa asukkaat järjestivät konsertteja ja teatteriharrastusta. Vankeuden kaltaisissa oloissa professorit pitivät luentoja, joilla kuka vain pystyi opiskelemaan uusia aloja ja suorittamaan tutkintoja. Leirioloissa on puolijoukkueteltassa vain 1,5 neliötä omaa tilaa, mutta senkin voi yrittää tehdä mahdollisimman kotoisaksi.

Kaikissa oloissa oleellisia selviytymiskeinoja ovat tärkeimpien asioiden löytäminen elämässä ja myönteinen asenne.

Kari Kangasharju

#