sunnuntai 18.4.2021 | 08:00
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Eliisa Pihlaja-Vihelän kolumni: Mustan Dimex-takin alla elämällä on selkeä arvojärjestys

Ti 2.2.2021 klo 18:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Nuori oli valvonut neljään, että isä oli viimeinen rauhoittunut ja käynyt nukkumaan. Kuudelta soi kello. Piti joutua ylös, että ehti kouluun.

Elämme aikaa, jossa suuri osa perheistä voi hyvin, mutta monissa kodeissa on myös vaikeuksia. Ongelmat voivat liittyä päihteisiin, ja joskus jompikumpi vanhempi kärsii myös psyykkisistä ongelmista.

Mielen sairastuminen ei ole vain potilaan yksityinen asia, vaan se koskettaa koko perhettä. Läheisen ihmisen mielenterveyshäiriöt ovat vaikeita aikuisille, mutta erityisen hankalia ne ovat lapsille ja nuorille, joilla omakuva ja ymmärrys maailmasta ovat vielä kehittymässä.

Lapselle perhe edustaa turvaa, jonka varassa oma minuus ja luottamus muihin ihmisiin voivat kehittyä. Vanhemman päihde- ja mielenterveysongelmat heikentävät lapsen turvallisuudentunnetta. Lapsi voi reagoida niin, että hänestä tulee ylikiltti, jotta hän ei aiheuttaisi vanhemmilleen enempää murheita. Jälkikasvu voi myös syyllistää itseään vanhemman sairaudesta. Joskus lapsesta tulee sairastuneen vanhemman tukihenkilö.

Nämä kaikki ovat pienen ihmisen kannalta huonoja vaihtoehtoja. Lapsi kuormittuu henkisesti, mikä voi vaikuttaa koulunkäyntiin, sosiaalisiin suhteisiin ja ylipäätään henkiseen hyvinvointiin. Lapsen ei kuulu kantaa aikuisen murheita.

Jos ihmisellä on jokin fyysinen sairaus, siitä voidaan puhua avoimesti. Psyykkisten sairauksien ja päihdeongelmien yllä leijuu kuitenkin edelleen häpeilyn ilmapiiri, mikä tekee potilaan ja perheen tilanteesta entistä raskaamman.

Olisi tärkeää, että perheissä voitaisiin puhua avoimesti, jos vanhempi on sairastunut. Lapsen oloa helpottaa, jos hän voi kertoa sairauden herättämistä huolista. Lapsen tarpeet on huomioitava, vaikka aikuisilla olisi vaikea tilanne. Kaikkia ongelmia ei ehkä voida ratkaista, mutta möröistä tulee pienempiä, kun niistä saa puhua ääneen.

Lapsi tarvitsee toivoa ja vahvistusta sille, että olipa tilanne mikä hyvänsä, hänestä pidetään huolta.

Kun äidinkielen tunnilla kirjoitelma-aiheena oli oma elämä, eräs 16-vuotias poika kirjoitti näin: ”Olen ylpeä siitä, että minulla on koti, oma perhe ja ruokaa pöydässä joka päivä”. Mustan Dimex-takin alla elämällä on selkeä arvojärjestys. Aikuisten tehtävä on huolehtia siitä, että nuori saa pitää arvonsa.

Eliisa Pihlaja-Vihelä

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.